Se tunne kun yleistetään.

Hain sanalle YLEISTYS määritelmää, ja google ohjasi minut tälle sivulle : http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/yleistys
Sivulla kerrotaan mitä yleistys tarkoittaa. Kopioin sieltä suoraan erään hyvän esimerkin, jonka kirjoittaja oli mieleensä saanut kyseisestä aiheesta.

"Nuo nuoret käyttäytyvät huonosti" -> "kaikki nuoret käyttäytyvät huonosti"

Niin, tottakai. Kun yksi nuori ei osaa käyttäytyä, ei tietenkään kukaan osaa. Eikös se näin mene? Ei. Se on nimenomaan yleistystä. Ja yleistys on asia joka ärsyttää suunnattomasti, erityisesti silloin kun se kohdistuu sinuun itseesi.

Luin tänään iltalehdestä Muhoksella perhekodissa tapahtuneesta murhasta. Ennen itse postaukseni alkua, mainitsen että en missään tapauksessa voi ymmärtää näiden nuorten tekoa saati pitää sitä sallittuna, ikäänkään katsomatta. Murha on aina murha, eikä sitä voi perustella hyväksytysti mitenkään. Enkä tässä nyt rupea pohtimaan sitä, että onko kyseinen ohjaaja tehnyt näille nuorille jotain mikä on motiivina tähän nuorten tekoon.

Mutta anyways. Kommentit aiheista, sekä ne mitä etusivullani on iltalehden kommenttiosion lisäksi näkynyt, ovat oikein mukavia esimerkkejä yleistyksestä. Nimiä ja lähteitä mainitsematta kirjoitan niistä pari tähän.

Esimerkiksi kun iltasanomissa oli otsikolla "Muhoksen perhekodin ohjaajan murhasta epäillyt ovat ongelmanuoria" - oli siihen liitetty kommenttina "Kukahan sherlock tuon tajusi, että jos murhaa ohjaajansa voi kyseisellä henkilöllä olla jotain ongelmia? Ei kai noissa perhekodeissa asukaan muita kuin ongelmanuoria? Sitä vartenhan ne kai on?"
- Ei, ei ole. Herää todellisuuteen.

"Yllättyikö joku oikeasti?"
 - Toivon että tämä kommentti tuli kyseisen perhekodin negatiiviseen maineeseen liittyen eikä yleistyksenä huostaanotettuihin nuoriin.

"Ei ne lapset syyttä siellä ole"
- Ei niin, mutta se ei todellakaan tarkoita että he itse olisivat siihen syyllisiä millään tasolla.

Eräs ihminen yksissä kommenteissa kertoi omia kokemuksiaan, ja oli selkeästi kyllä itse perhekotia vastaan (ei kyseistä ohjaajaa) omien kokemustensa vuoksi, niin eräältä fiksulta kuului kysymys: "Jos olet siellä ollut, niin päässäkö viiraa?"
- Aívan, eihän sitä voikaan olla kuin päässä vikaa jos on huostaanotettu. HALOO, ottakaa se pää pois sieltä roskista.

Paljon oli myös kommenttia kuinka kaikki laitos-/perhekotinuoret ovat kriminaaleja ja kuinka heistä ei koskaan tule mitään ymsyms. Ja SE on se mikä särähtää korviin ja pahasti, tai tässä tapauksessa silmiin. SE on se mikä saa mun sisällä tunteet kiehumaan.

Ilokseni huomasin myös, että vaikka näitä nuoria ei (aina) puolustettu, niin yleisesti puhuttiin juurikin sitä, minkä itse haluan tuoda esiin. Tässä esimerkkikommentti: "Ei tietenkään saa tappaa ketään, kommentoin vain niille jotka väittävät että jokainen lapsi jokaisessa laitoksessa olisi joutunut sinne omien tekojensa vuoksi, ja olisi joku nuorisorikollinen tms."
- Tämä, mieleni pelastaja. Tiivistettynä, oih. Tykkään.

Rupesin itse selvittelemään mielenkiinnosta että minkälainen tuo paikka on, ja vastaus heidän nettisivuillaan kuuluu tässä: "Metsolan henkilökunta on erikoistunut työskentelemään haasteellisesti käyttäytyvien nuorten kanssa. Nuorilla on ollut ennen Metsolaan tuloa useita laitos- tai muita sijoituspaikkoja."
- Voisin tästä ajatella, että tuo paikka on näille nuorille ollut se yksi viimeisimmistä paikoista. Kommenteista joita luin, sain meinaan sen käsityksen että tuo paikka olisi kokonaisuudessaan koulukoti jossa on erilaisia yksiköitä kuten perhekoteja. Eli itse puhuisin kokonaisuutena siitä, eli koulukotina. Koulukodit tuo minulle sellaisen mielikuvan että ne ovat tiukempia kuin esimerkiksi tavalliset perhekodit.

Miksi tämä aihe saa minut raivon partaalle?
Koska MINÄ olen laitosnuori, perhe(ryhmä)kotinuori. Yleistyksien perusteella olen nuorisokriminaali jolle vanhempani eivät ole osanneet tai viitsineet laittaa rajoja. Olen siis säälittävä hylkiö tässä yhteiskunnassa josta ei tule koskaan yhtään mitään, joka elää sossun rahoilla.
Niin. Olenko? Voin vastaa siihen lyhyesti ja ytimekkäästi, että en. En ole mitään yllämainituista.

Avataanpas vähän taustaani. Minut avohuollon sijoutuksen kautta lopulta huostaanotettiin, koska minulla ei ollut muuta paikkaa missä olla. Vanhempani eivät olleet alkoholisteja eivätkä väkivaltaisia. He piti minulle sekä sisaruksilleni kuria ja meillä oli molempien kotona säännöt, mutta omasta mielestäni ne olivat liian kireät verrattuna kavereideni kotien sääntöihin. Siitä meillä oli aina riitaa, ja koska perheessäni kaikki, minä mukaanlukien, on aina ollut jääräpäitä, niin  harvemmin päästiin kompromisseihin. Jos sanottiin ei, se oli ei, vaikka kuinka yritti. Tosin näin jälkeenpäin ajateltuna on hienoa että vanhempani pitivät päänsä päätöksissään, etten aina saanut tahtoani läpi. Vaikka kyse olikin pienistä asioista, kuten esimerkiksi kotiintuloajoista. Meillä kotiintuloaika oli aikaisin, ja siitä matsattiin usein. Siihen liittyen näytin mieltäni sillä että saatoin mennä TUNTIA myöhemmin kotiin, enkä ollut kokonaista yötä pois. Minulla ei ollut alkoholin suhteen ongelmia, olin kerran tai kaksi ennen perheryhmäkotiin joutumista kokeillut alkoholia, olinhan nuori. Lisätään tähän vielä sekin, että sain kyllä aiheutettua aiheesta kuin aiheesta riidan. Eli oikeastaan kaikesta. Siivouksesta, jopa ruuastakin.

Anyways, syy siihen että minut huostaanotettiin, ei ollut se että vanhempani olivat huonoja vanhempia, tai että minä olisin ollut ongelmanuori tai kriminaali. Koska niin ei ollut, vanhempani ovat aina olleet minulle hyviä vanhempia ja aina ajatelleet minun ja sisarusteni etua, ja mitä tulee minuun, niin olin vain nuori joka halusi hieman elää sitä nuoruutta jota sitten muistella vanhana. Sosiaalitoimistostakin sanottiin että on aika poikkeuksellinen huostaanottotapaus. Meillä ei vain kotona kemiat kohdanneet, mikä aiheutti riitaa, mikä kulutti kaikki loppuun. En tullut toimeen edes sisarusteni kanssa kovinkaan pitkään samassa tilassa. En syyllistä ketään yli toisen, en edes itseäni. Ajattelen, että yhdessä olisimme ehkä voineet muuttaa asioita. MUTTA, en kadu päivääkään menneessäni. Meillä on kaikilla omat historiamme, jotka sisältävät positiivisia ja negatiivisia asioita.
Silloin ne olivat negatiivisia asioita, mutta nykyään ne ovat yhtiä elämäni positiivisimmista asioista.
Olen sitä mieltä, että on hyvä kun ihmisellä on menneisyys, koska sinne on kiva palata. Positiivisia asioita muistella ilolla, ja negatiivisia asioita muistella siinä mielessä positiivisesti että on selvinnyt niistä.

En tiedä kuinka paljon erilaisempi olisin nyt jos kaikkea tuota ei historiassani olisi ollut. Olin n. 3 vuotta avohuollon sijoutuksessa ja huostaanotettuna. Siellä oli hieman löysemmät rajat kuin kotona (edellyttäen että talon säännöistä sekä sovituista asioita pidettiin kiinni) ja sain elää sitä nuoruutta. Tietenkin tein paljon kaikkea salaa, välillä jäin kiinni ja kärsin rangaistuksia. Enkä todellakaan aina ottanut rangaistuksia vastaan hyvillä mielin vaikka tiesin itse toimineeni väärin. Mutta paikka jossa asuin, siitä tuli koti. Se ei jäänyt negatiiviseksi muistoksi, vaan positiiviseksi. Sain sieltä elämääni todella hyvät lähtökohdat, kasvoin paljon ihmisenä henkisesti, sain tukea lähihoitajan opintoihini alusta loppuun, jopa vielä viime keväänä. Tutustuin siellä mm. parhaaseen ystävääni, sekä moniin muihin ihaniin (ja ei-niin-ihaniin) ihmisiin, joiden kanssa ollaan edelleem yhdessä. Yksi vuoden kohokohdista on kyseisen paikan järjestämä joulujuhla nykyisille ja vanhoille nuorille sekä ohjaajille, koska siellä näkee ne sen hetkisten vuosien tärkeimmät ihmiset, työntekijät mukaanlukien.
Jäin sijoituspaikkani jälkihuoltoasuntoon itsenäistymis-/jälkihuoltonuoreksi 1,5vuoden ajaksi. Valmistuin sosiaali- ja terveysalalta liikuntapainotteiseksi, mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi tänä keväänä, ja opinnäytetyöni aiheena oli jälkihuollon palvelut. Tulevaisuudessa haluan päästä Laureaan opiskelemaan rikosseuraamusalan sosionomiksi jotta pääsen työskentelemään nuorten kanssa vastaavissa "laitoksissa" ja lähteä auttamaan heitä oman kokemuspohjani kautta. Jokaisella on omat lähtökohdat, omat kokemukset, mutta se ei tarkoita että yhteys puuttuisi.

Olen 15vuotiaana aloittanut kesätyöt, ja sen jälkeen olen tainnut olla yhden kesän ilman yhtäkään työpaikkaa. 2012 aloin tekemään opteamilla mm. hyllyttäjän keikkaa. Toimin parilla rippileirillä isosena, toimin ennen eropapereita tuutorina. 2013 hain eropaperit lähihoitajakoulusta motivaation puutteen takia, mutta kävin 3kk kestävän baarityöntekijän koulutuksen, jonka myötä sain viikonlopuille työpaikan. Palasin puoltoista vuotta sitten jatkaan opintoni loppuun, ja viime kesästä eteenpäin minulla on ollut parhaimmillaan kaksi työtä. Jälkihuoltonuorena olen oikeutettu siihen että sossusta maksettaisiin toimeentulotukea ja vuokrani yms. mutta syys-lokakuusta asti nostin opintolainaa ja tein sekä baarityötä että lähihoitajan keikkoja 5päiväisten opintojeni ohella selvitäkseni täysin itsenäisesti, ilman kuntani veronmaksajien rahoja.

Kuulostanko ongelmanuorelta tai kriminaalilta? Tai sossupummilta? Tai luuserilta josta ei ole yhtään mihinkään? En ainakaan omasta mielestäni. Tiedän paljon nuoria jotka ovat erilaisista, itseäni paljon huonommista lähtökohdista joutuneet huostaanotetuiksi, ja kuinka he on niiden vuosien aikana kasvanut ja muuttunut. Kuinka heistä on tullut kunnollisia kansalaisia (osahan oli alusta alkaen), mihin itsenikin luokittelisin. Siksi siis, LOPETTAKAA YLEISTÄMINEN. Se että tiedätte yhden tai kaksi ihmistä jotka ovat juuri niitä joiden takia meitä yleistetään, saa teidät unohtamaan meidät jotka olemme heidän vastakohtiaan. Monet meistä eli sitä ns. "ihan tavallista nuoruutta" - eli myöhään ulkona, ollaan autojen kyydeissä, ehkä röökiä, ehkä alkoholia, muttei ongelmiksi asti. Ihan sitä mitä myös te olette tehneet jotka ette ole olleet huostaanotettuina. Teidän näkemyksenne eivät suurella todennäköisyydellä perustu kokemuksiin, eikä siihen mitä olette oikeasti nähneet, tai siihen mitä olet kuullut toisten taustoja ja heidän tunteitaan.

Tiedän että itsekin yleistän jo tässä postauksessa paljon, mutta pyrin suuntaamaan sen juuri niihin, joita tätä kirjoittaessani ajattelin. Koska tiedän että heitä on monta.

Paljon on vielä asioita jotka ehtivät kadota päästäni mutta ei sen väliä, ehkäpä pointti tuli selväksi. Ei aivot näin puoli neljän aikaan yöllä pelitä ihan kunnolla. :D