Tavoitteenani on saada talous siihen kuntoon, että vastoinkäymisten ei pitäisi vaikuttaa arkeeni niin että joutuisin miettimään miten maksan vuokrani, laskuni tai ruokani. Ennen paiskin kahta duunia tiuhaan tahtiin viimeisen opintovuoteni ohella. Kun opinnot päättyivät ja arjesta löytyi aikaa, huomasin tietynlaisen tatsin katoavan kaikesta mitä tein.
Juhannuksena istuin yksin lauantai-sunnuntaiyönä kaverin mökillä laiturilla. Istuin, kuuntelin, katselin ja ajattelin. Kuuntelin ja katselin kuinka vesi liplatti osuessaan rantaan ja laituriin, vaikka tuuli olikin aika tyyni. Katselin kauniita maisemia siinä lähellä aamun hämärässä, ja mietin kuinka ihanaa oli vain olla. Ensimmäistä kertaa moniin kuukausiin, vain olin siinä, tekemättä mitään. En aikaisemmin ollut edes tajunnut etten ollut ehtinyt rentoutua.
Loppukevät ja alkukesä meni tavallaan hieman negatiivissa merkeissä, joiden tosin olen huomannut tuovan nyt toisten elämään positiivisuutta. (Samalla esitän kysymyksen. Tiedättekö kuinka onnellinen voi olla, kun kaksi ihmistä jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä ja oloa sinulle, ovat vihdoin tajunneet olla yhdessä sinun lähdettyäsi kuvioista? Erittäin onnellinen, koska tiedät ettei enää muita sotketa siihen kuvioon. Joten jos kyseiset ihmiset luette tämän, en ole vihainen, katkera, en mitään negatiivista. Päinvastoin, oikeasti onnellinen teidän puolesta.) Juhannuksena tajusin, että mun täytyy alkaa tekemään elämääni muutoksia. Muutoksia jotka piristää, joiden avulla arki paranee. Ja niin teinkin, kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut! Muutin takaisin paikkakunnalle joka tuntuu kotoisimmalta paikalta, ostin uuden puhelimen joka on sellaista merkkiä jota vastaan ennen olin täysin, ostin uuden auton, aloitin uudessa täysin vieraassa työssä. Ja kyllä, elämä on ollut huomattavasti valoisampaa. Sanotaan ettei raha tuo onnea, mutta kyllä se mieltä piristää!
Mutta, nyt olen ruvennut pitämään huolen siitä, että kalenterissa ja ylipäätään elämässäni sellaiset asiat kun nukkuminen ja vapaa-aika ovat täysin vieraita, utopistisia sanoja. Nyt maanantai-tiistaiyönä sain nukkua yli viikkoon ensimmäisen kerran niin, ettei ollut herätystä. Nukuin melkein 13tuntia, ja se oli ihana tunne. Kun heräsin aamulla täysin levänneenä, eikä heti ollut kiire mihinkään. Aamu alkoi hyvin, iloisena, nousin oikealla jalalla. Päivä ei sisältänyt kireyttä tai pahantuulisuutta, vaan pelkkää hymyä, aitoa sellaista.
Moni sanoo etten saa polttaa itseäni loppuun, että pitää levätäkin samalla. Niin ajattelin tehdä tämän loppuviikon kun yövuorot loppuvat, koska torstaiaamun jälkeen jää kolmesta työstä enää yksi jäljelle. Tiedän että burnoutin riski on, mutta tavallaan on ihanaa kun on aikataulutettu arki ja paljon töitä ja tekemistä, sillä sen lisäksi että olen vielä nuori ja jaksan, niin en tiedä kuinka osaisin enää olla vaan pidempään tekemättä mitään. Parikin vapaapäivää tuntuu joskus liian paljolta, vaikka pitkät, kiireiset ja joskus rankatkin viikot ovat todella raskaita. Jokaisessa työpaikassani on pääasiassa kiva työskennellä, sillä jos ei olisi niin olisin jo lähtenyt niistä. Toisinsanoen tykkään tehdä töitä, tykkään työskennellä erityisesti näissä paikoissa.
Kuluneen vuoden aikana on ollut kiva katsoa itsekin omia suorituksia. Olen oppinut elämästä ja töistäni paljon. Esimerkiksi jos täytyisi kertoa mitä olen lähihoitajan työssäni oppinut parhaiten, niin itsehillintää, sekä sitä miten asiat ilmaista ilman että tulee väärinkäsityksiä. Ennen tapanani oli vain töksäyttää asioita miettimättä sen tarkemmin, kun nykyään puheeni on hieman katkonaista ja monta ööööötä kuuluu lauseisiini, ihan vain koska haluan tuoda lauseeni esiin juuri sellaisena kuin tarkoitan, ettei väärinymmärryksiä tulisi. Ja huomaan tekeväni tätä myös omassa arjessani, vapaa-ajallani. :D Vaikka olen ikiteini ja varmaan aina lapsenmielinen ihminen, olen huomannut aikuistuneeni paljon. Jos palaisin pari vuotta taaksepäin elämässä, oli elämän paineet silloin erilaisia, eri mittakaavoissa. Enkä todellakaan olisi uskonut kykeneväni samanlaisiin rutiineihin, tahteihin ja arkeen kuin nyt.
Paineita elämään nykyään tuo enempikin se, että kun on tottunut tiettyihin asioihin ja toimimaan tietyissä tilanteissa tietyillä tavoilla, tulee se fiilis että jotkut ehkä mahdollisesti ovat alkaneet pitämään minua itsestäänselvyytenä. En tiedä onko asia niin, mutta niin koen, ja se tuo paineita. Ei kukaan halua olla itsestäänselvyys, koska aina voi tulla muuttujia. Verraten vaikka siihen, että jos olet aina pyrkinyt olemaan joustava, ja joskus et siihen kykenekään vaikka haluaisit.
Mutta anyways, arki on ihanaa ja diipadaapa jotain lässynläätä. Mun arki ei oo kovin mielenkiintoista, eikä läheskään aina niin mukavaakaan, on päiviä kun tekis mieli vain itkeä ja huutaa, kömpiä peiton alle piiloon maailmaa kun tuntuu ettei jaksa. Mutta loppujen lopuks mä tykkään mun arjesta, ja se tuo mulle voittajafiiliksen aina kun on yksi reipas viikko takana.
En tiedä onnistuuko tää puhelimen sovelluksen kautta kuinka hyvin, mutta tässä on yksi mun arkeni tsemppibiiseistä joka pitää voimissaan. Jos linkki ei aukea, niin kyseessä on Elastisen Eteen ja ylös.
Peace and love.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti