Se tunne kun on tunteet pelissä.

Jokainen meistä tietää sen tunteen, kuinka ärsyttävää on kuulla lauseen alkavan "se tunne kun.." - sillä se meni ainakin facebookissa joitakin vuosia sitten överiksi. Tuo edellä mainittu lause kulutettiin loppuun. Mutta jostain syystä lähikuukausina olen alkanut itse jälleen käyttää sitä, huomattavasti normaalia enemmän. Tästä syystä päätin jälleen perustaa blogin, johon voin facebookin sijaan pohtia ja purkaa pääkoppani sisältöä ketään häiritsemättä.

Niihin aikoihin kun aloin käyttämään kyseistä lausetta enemmän, huomasin kiinnittäväni enemmän huomiota tunteisiin mitä käyn läpi. Ja niitä aion käydä läpi myös blogissani, tunteita joita koen, joita ihmiset kokevat. Tunteet usein rajataan vain muutamiin hassuihin, mutta todellisuudessa niitä on niin paljon, erityisesti kun eri tunteet sekoittuvat keskenään.

Chessin Joskus tuntuu biisiä siteeraten "Joskus tunne on sellanen et itkettää, oon niin hukassa ettei ymmärrä mistään mitää, nyt mikä auttais, tästä pelastais. Joskus tunne on maailman onnellisin, kun se tunne päättyy mistä sen taas löytäisin, nyt mikä auttais, tästä pelastais"

Tämä kyseinen biisi kokonaisuudessaankin on sellainen mun ns. "Voimabiisi" - josta saan kaikkein masentavimpina hetkinä voimaa, josta olen parille ystävällenikin huonompina aikoina sanonut että vasta sitten voi huolestua jaksamisestani kun tuon tämän biisin esiin - sitä ennen kaikki on hyvin. Mutta laitoin tämän kertosäkeen tähän siksi, että nuo ovat ehkä niitä yleisimpiä tunteita joita ihmiset tuntevat, ja tottakai olisi mukavinta että se tunne olisi aina maailman onnellisin, mutta kun se ei mene niin. Se ei vaan voi mennä niin. Ilman negatiivisia tunteita ei voisi olla maailman onnellisin, kun ei tietäisi vastakohtia.

Mutta nyt kerron esimerkin miksi MINÄ olen tällä hetkellä maailman onnellisin. Syynä on tämän hetkinen elämäntilanteeni, muutto. Olen muuttamassa takaisin paikkakunnalle, jossa asuin ne ns. "Tärkeimmät" nuoruusajat. Puoltoista  vuotta sitten muutin takaisin paikkakunnalle jossa olen asunut lähes koko elämäni, lukuunottamatta niitä tärkeimpiä nuoruusaikoja. Tämän hetkisellä paikkakunnalla minulla on perhe ja työt. Tulevalla paikkakunnalla enää vain kaverit kun päätin kouluni toukokuun lopussa. Noiden asioiden välillä painottelin puoltoista vuotta sitten, perhe ja työt vaiko koulu ja kaverit? Valinta ei ollut vaikea. Nyt halusin elämääni muutoksia joka saralla, ja päätin lähteä takaisin sinne minne koen kuuluvani, siellähän aina muutenkin olen kun vain töiltä ehdin. Perhe ja työt jäävät tänne, mutta välimatka ei ole kun n. 20min. Perheeseen ja tunteisiin palaan varmastikin jossain kohti tarkemmin, mutta oli kiva nähdä kuinka omat vanhemmat eivät tuominneet kun ilmoitin etsiväni asuntoa muualta. Tuli tunne että he luottaa MINUN omiin päätöksiini omaan elämääni liittyen, ja niin sen kuuluu tässä iässä jo mennäkin.

Varsinkin jos olet nuori aikuinen, USKALLA itsenäistyä, USKALLA tehdä omia valintoja niistä ilmoittaen eikä lupaa kysyen. Muista että SINÄ olet se joka elää elämääsi, SINÄ olet se joka ottaa vastuun omista päätöksistäsi. Joskus vaan täytyy ajatella itseään eikä muita.

Mutta se tunne, kun koen pääseväni "kotiin" - se on mahtava, ja sitä on vaikea sanoin kuvailla! Koen iloa, innostusta, koen olevani hyväntuulisempi ja täynnä energiaa, täynnä uutta intoa elämää kohtaan. Koen, että pienilläkin elämänmuutoksilla voi saada paljon muutoksia positiivisessa mielessä oman pääkopan sisälle. Positiiviset tunteet tuo sitä voimaa, mitä arjen pyörittämiseen vaaditaan. Enkä usko että olisin parempaan ajankohtaan voinut alkaa näitä muutoksia elämääni hakemaan. Loppukevät ja alkukesä menivät monien, pääasiassa negatiivisten tunteiden pyörteissä, joten oli jo aikakin hakea muutoksilla niitä pelkästään positiivisia tunteita.

Jos sinusta tuntuu, tai pelkäät jämähtäväsi paikoillesi liian aikaisin, hae muutoksia elämään. Jokainen päättää itse mitä tietä kulkee, eikä pidä liian tarkasti reittiä etukäteen miettiä, sillä joskus polulta poikkeaminen voi olla juurikin se millä saat eloa ja iloa elämääsi.

Tältä erää päätän pienenmoisen pohdinnan tähän, mutta eiköhän lähipäivinä saada jatkoa. Blogin ulkoasuun en jaksanut vielä kajota, mutta muutoksia on luvassa sekä blogiin että omaan elämääni. Jossain vaiheessa palaan tunteiden osalta varmaankin menneeseen, käyn läpi negatiivisiakin tunteita, mutta puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa positiivisin mielin.

Peace and love ✌🏼