Vuoden viimeinen päivä. Silloin moni palaa taakse päin kuluvaan vuoteen, miettien mitä on saanut aikaiseksi, mitä on saanut möhlittyä. Pohditaan miten ensi vuodesta saisi paremman, eikä toistaisi ainakaan niitä samoja virheitä kuin edellisvuotena.
Oma vuoteni sisälsi paljon isoja asioita, kuten valmistuminen, kummilapsen syntymä, työskentely etelä-pohjanmaalla, auton ostaminen, muutto.
Paljon oli myös ikäviä asioita tasapainottamassa arkea, ja muistuttamassa kuinka täytyy osata arvostaa niitä hyviä, pieniäkin asioita.
Tänään tajusin sen, että oli ensimmäinen kokonainen sinkkuvuosi ilman minkäänlaisia parisuhteita. Se oli ehkä tämän vuoden iso pelastus, sillä linjalla yritän pysyä ensi vuonnakin. Tiedättekö, kun elämä on niin siistii ja ihanaa kun ei ole rajotteita. Voit tehdä mitä vaan, mennä minne vaan, eikä sun tarvi kysellä kenenkään suostumuksia asioihin. Esimerkiksi työskentelyyn kaukana kotoa.
Työskentelystä puheenollen, en voi uskoa että huomenna alkaa työttömyys. En tiedä koska olisin viimeksi voinut ihan oikeasti käyttää sitä sanaa itseeni liittyen. Monilla varmaan on mennyt jo hermo kun oon valittanut asiasta etukäteen, mutta tää on tosi iso kolaus mulle. Työttömyys. T-Y-Ö-T-T-Ö-M-Y-Y-S. Hakemuksia hakemusten perään, eikä näytä hyvältä.
Tässä on siis heti ensi vuodelle iso, ehkä rankkakin vaihe. Tällaisia haasteita en elämääni kaivannut, mutta ehkä siitäkin selvitään hengissä.
Nyt vuoden kuvien pariin.
Vuoden viimeisenä päivänä kiitän ystäviäni heidän olemassa olostaan. Ilman teitä en olisi tässä juuri tällaisena kuin nyt. Ootte parhaita. Kaikkien kanssa ei valitettavasti selfieitä ollut.
Vuoden yksi isoimpia asioita, oli valmistuminen liikunnanohjauksen peruskurssin suorittaneeksi, mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi.
Vuodein parhaimpiin asioihin lukeutuu myös kummityttöni syntymä. Sekä hyvän ystäväni lapsen saanti, että kummiksi pääsy. En tiedä kumpi on isompi juttu. Huippuja ainakin molemmat.
Jälleen oma äitini oli iso osa vuottani. Mutta en pääse yli siitä kuinka sain hänet itkemään kun hän avasi syntymäpäivälahjansa. Tottakai omaa äitiä täytyy hemmotella.
Kesällä tuli vietettyä aikaisempia kesiä enemmän aikaa mökillä. Mökkireissuissa parasta on sauna, safka, kesäiset ilmat, mökkilaiffi itsessään. Tänä vuonna mökkielämä oli isi-tytär-aikaa. Toivottavasti siitä pääsee nauttimaan ensi kesänäkin.
Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa koskaan Tampereella viihteellä. Ens vuonna on pakko päästä uudestaan. Siellä ollessa opin juomaan vain kaksi lasia viiniä ennen viihteelle lähtöä. Kuvaa tulee alle.
Valitettavasti en oppinut kokkaamaan ilman haavereita. Siksi olikin fiksua ostaa täysin keraaminen veitsisetti, jotta pääsen paikkailemaan sormiani vielä ensi vuonna.
Kulunut vuosi saattoi tämän tytön "kotiseuduille". Sitä päätöstä en kadu.
Vuoden parhaimmat ostokset. Vm 04 Mazda3 sekä iphone 6. Päivääkään kummankaan kanssa en vaihtaisi pois. Nämä on mun parhaimmat kaverit joka päivä.
Mun pienet muruset. Enempää sanoja ei tarvita.
Nämä hetket eivät ole yhtään epänormaaleja vuosissani, näitä on joka vuosi enempi ja vähempi. Mutta olkoon jatkossakin, joskus se on vain positiivista.
Monen monta kertaa käynyt tämäkin asia mielessäni kuluneen vuoden aikana. Valitettavasti en ole vielä löytänyt oikeaa reittiä Tylypahkaan.
Musta on ihan ok että mulla on kavereita jotka tietää mistä pidän. Pus.
Tästäkin vuodesta hengissä selvitty. Näillä fiiliksillä hypätään kipeänä uuteen vuoteen katsomaan mitä se tuokaan tullessaan.
See ya! Pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti